Onnellinen morsiusneito

Pyörittelin täällä aikaisemmin morsiusneitoaihetta ja pohdin, onko morsiusneidoilla ikärajaa - hyvin nopeasti tulin siihen lopputulokseen, että ei todellakaan ole! Erityisesti sen jälkeen, kun juttelin morsiusneitoaiheesta muutaman ystäväni kanssa, tulin siihen lopputulokseen, että haluan ehdottomasti Mikon pikkusiskon häihimme morsiusneidoksi. Lisäksi tiesin, että hän saattaisi olla siihen tehtävään myös halukas, mikä lisäsi intoani pyytää juuri häntä tähän tehtävään. Ja muutenkin, hän on ainut pienempi sisarus, mitä meillä kummallakaan on, ja sitä kautta vähän niinkuin omakin pikkusisko. Haluankin jakaa teille fiiliksiä siitä hetkestä, kun pyysin tätä ihanaa nuorta neitoa meidän morsiusneidoksemme. Minulle oli tärkeää, että saan kysyä sitä kahden kesken ja juuri sopivalla hetkellä.

Vietimme eilen kesäpäivää Mikon vanhempien luona ja samalla heräsin pohtimaan, että nyt voisi olla se oikea hetki kysyä Mikon yläkouluikäistä pikkusiskoa morsiusneidoksemme, kunhan olemme jollakin hetkellä sopivasti kahden. Sellainen hetki onneksi tuli ja virittelin aihetta kysymällä, haluaisiko Mikon sisko mahdollisesti jonkin tehtävän häissämme. Kun pikkusisko vastasi tähän myöntevästi, sanoin, että minusta olisi ihanaa, jos hän olisi morsiusneitomme ja kysyin, miltä tämä hänestä kuulostaisi. Samalla hetkellä tytön kasvoille nousi todella onnellinen hymy ja hän vastasi heti innoissaan, että "vau, ehdottomasti"! Ja samantien lähdille juttelemaan mekoista ja kaikesta, mitä hän voisi häissä tehdä, esimerkiksi kävellä kaasojen jälkeen alttarille, suoristaa laahusta, jakaa ruusunterähtiä kirkon ovella tai avustaa pienissä tehtävissä juhlissa. Mutta ennen kaikkea hän saisi häissämme erityisaseman! Minulle tulee edelleenkin hymy huulille, kun muistelen tätä hetkeä, tuntui ihan älyttömän hienolta saada näikin pienellä asialla joku toinen itselle tärkeä ihminen näin onnelliseksi. Kun Mikon sisko kertoi tästä äidilleen, oli hän uutisesta niin onnellinen, että liikuttui kyyneliin. Se oli toinen hetki jolloin tunsin itseni käsittämättömän onnelliseksi ja en osannut muuta kuin hymyillä <3

Olenkin niin onnellinen tästä päätöksestä ottaa meille morsiusneito ja on aivan ihanaa, että tämä on vielä todella innostunut tästä tehtävästä! En malta odottaa, että pääsemme yhdessä katselemaan hänelle mekkoja ja miettimään hääjuttuja. Voisimme vaikka pitää jonkun "tyttöjen hääillan", jolloin voisimme syödä vaikkapa vähän jotain herkkuja (esim. kokeilla jotain häihin sopivaa reseptiä), katsella mekkoja ja tehdä vaikka jotain pieniä hääaskarteluja. Kerron myöhemmin lisää morsiusneidon mekoista ja tehtävistä, mekossa haluan antaa paljon vapauksia, jokin kesäisen juhlava mekko, ehkä vaalean violetti, pastellin vaaleanpunainen, hopeanhohtoinen ja vaalean ruskea voisi toimia, mutta sitä voidaan vielä miettiä. Nyt halun keskittyä tähän hyvään fiilikseen - ihanaa, kun saan häidemme avulla tuottaa toisille näin onnellisia hetkiä<3

kuva

Ripaus häätunnelmaa vihkikirkkoon

Innostuin selaamaan iki-ihanasta Pinterestistä kuvia, kunnes yhtäkkiä keksin lähteä etsimään ideoita siihen, miten voisimme somistaa vihkikirkkoamme - ja innostuin löytämistäni ideakuvista niin paljon, että minun oli ihan pakko päästä jakaamaan niitä heti tänne kaikille teille! :D Minusta monet kirkot ovat todella kauniita jo ihan sellaisenaan, eivätkä ne usein kaipaa amerikkalaistyylisiä paksuja nauhoja ja valoja. Sen sijaan pientä tunnelmaa ja tai hääfiilistä voi kirkkoon aina lisätä! Tässä vielä kuva meidän kirkosta (Nilsiän kirkko), niin pystytten vähän hahmottamaan, miltä ideani voisivat näyttää ihan oikeassa tilassa:

Minusta tämä meidän vihkikirkko on ihan äärettömän kaunis jo tällaisenaan, mutta jotain pientä olin jo alustavasti suunnitellutkin, että haluausin sinne lisää. Alun perin ajattelin kukkia, mutta ryhdyin miettimään, tuleeko se todella kalliiksi, jos ostaa kirkkoon omat pienet kimput rivien päihin ja sitten ihan omat vielä juhlapaikkaan? Luultavasti tulee, ellei samoja kimppuja voi käyttää. Mietimme samojen kimppujen käyttämistä kuitenkin vähän hankalaksi, siksipä innoistuinkin ajatuksesta somistaa kirkkoa pelkällä nauhakoristeella. Ideaa kuitenkin hetken pohdiskellessani löysin ratkaisun ongelmaani: kaunis nauha + morsiusharso = hento yhdistelmä aitoa kukkaa ja koristetta, eikä maksa paljoa! Kuten kuulette, olen aivan innostunut tästä viisi minuuttia sitten saamastani oivalluksesta :D Nämä morsiusharsokimput voisi sitten kätevästi koota vaikka pariin maljakkoon koristamaan juhlatilaa, mutta itse pöytäkoristeita ei tarvitsisi enää tässä vaiheessa kenenkään lisäillä (ja näin harsokukat voisivat myös hetken odottaa, ennen kuin jollakulla on aikaa koota ne maljakkoon) :) Tässä vielä kuvia, jotka saivat minut tämän fiiliksen valtaan:

kuva

kuva

Kun kukkia laittaisi joka toiseen riviin, ei niitä tarvitsisi niin montaa. 

Ja yksinkertainen nauha pienen kimpun kera on kaunista!

kuva

kuva

Jos häämme olisivat talvella, olisivat tällaiset kynttilät niin kauniita!

(Lyhty on myös hyvä tulipalosuoja^^)

kuva

Ja vielä vähän tälläisia maahan ripoteltuja terälehtiä!

Aika ihania, eikö? <3

Mitä häälahjaksi?

Tänään kiertelimme Mikon kanssa kaupoissa ja eksyimme muun muassa Pentikin liikkeeseen "ihan vaan fiilistelemään meidän astiastoa" ja samalla vähän pohtimaan, voisimmeko toivoa jotain siihen liittyvää häälahjaksi. Tästä intouduinkin pohtimaan myös tänne, mitä kaikkea voisimme pyytää lahjaksi ja mitä ylipäätänsä yleensä pyydetään häälahjaksi, tai pyydetäänkö mitään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lahja EI saa olla velvoite osallistua häihin eikä lahjan hinnalla ole alarajaa! Lahja on vain pieni lisä, jolla muistetaan hääparia ja se saa olla antajansa näköinen, kunhan muistaa hääparin tyylin ja ottaa ainakin suuntaa toiveista :) Siksi minusta onkin hyvä antaa vieraille vähän suuntaa siitä, mitä hääpari voisi haluta ja muistaa tässä se, että mahdollistaa monenlaisten ja kaikenhintaisten lahjojen antamisen, liki kaikki kun usein haluavat jotain antaa. Lahja on kuitenkin antajan kaunis ele, joten minusta kaikista lahjoista tulee olla onnellinen ja ainahan pienet muistamiset on ihania^^ Tässä vähän listaa, millaisia lahjoja olen kuullut hääparille annattevana ja mitä me ehkä voisimme toivoa:

1. Rahallinen tukeminen

. Nykyään on liki enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että häälahjaksi pyydetään rahaa, yleisesti häämatkaa varten. Me kuitenkin suunnittelemme varaavamme ja maksavamme häämatkamme jo hyvissä ajoin ennen itse häitä, joten tuntuisi vähän hassulta pyytää jo maksettua matkaa varten rahaa. Sen sijaan ensimmäisen yhteisen asunnon ostaminen on meille ajankohtainen asia heti häitä seuraavana syksynä, minkä takia suunnittelemme tällä hetkellä pyytävämme ensisijaisesti rahaa yhteistä asuntoa varten. Kokonaissummassa sitten käyttäisimme osan asuntosäästötilin varojen kartuttamiseen osan esimerkiksi huonekalujen ostamiseen. Usein liitetään myös tilinumero, johon rahat voi suoraan siirtää, mutta miksei rahan voisi antaa myös jotenkin luovasti, esimerkiksi ripustamalla rahapuuhun pyykkipojilla seteitä tai vaikkapa taittelemalla rahasta lintuja, jotka koristavat lasipurkin sisällä (niin me teimme yhdessä Mikon perheen kanssa hänen sukulaisensa häihin pari vuotta sitten). Näin rahalahjakin jää herlposti mieheen ja siihen voi yhdistää jonkun pienen konkreettisenkin jutun kylkiäisiksi. :)

kuva

2. Häämatkaan osallistuminen muulla tavalla

Olen lukenut joskus ajatuksesta, että osa pareista on pilkkonut häämatkalle suunnittelemansa aktiviteetit pienempiin osiin, joista vieras voi valita esim. norsuratsastuksen tai helikopterilennon ja näin ikään kuin ostaa hääparille lahjakortin johonkin häämatka-aktiviteettiin - ihana idea ja näin vieraskin saa tunteen, että hänen rahansa on suunnattu johonkin todella konkreettiseen ja usein myös pieneen luksukseen, josta hääpari on varmasti todella onnellinen!

kuva

3. Elämyslahjat

Elämyslahjat kasvattavat myös suosiotaan hääparien keskuudessa ja yhä useampi haluaakin toivoa konkreettisen asian sijaan jotain kokemusta. Esimerkiksi täältä löytyy monia oikein hyviä vinkkejä, joista hääpari voi vaikka etukäteen listatakin, mitkä olisivat heille juuri niitä mieluisimpia. Ihana idea minusta tämäkin, sillä usein ei itse tule raskittua laittaa rahaa vaikkapa vähän ylellisempään kylpyläviikonloppuun tai kuumailmapallolentoon, mutta tätä kautta senkin kokeminen voi olla mahdollista!

kuva

4. Konkreettiset lahjatavarat

Osa hääpareista todella tarvitsee ja haluaa jotain konkreettista häämuistoksi ja minäkin tiedän, että osa vieraistamme kokee sen myös mukavammaksi lahjavaihtoehdoksi kuin pelkän rahan. Minusta onkin tärkeää antaa vieraille vaihtoehtoja, joista etsiä itselle se juuri sopivin, sillä lahjan tulee saada näyttää myös antajaltaan! Konkreettisesta tavarasta, erityisesti, jos haluaa jotain tiettyä, on hyvä tehdä esimerkiksi lahjalista, joita netti on pullollaan. Monet kauppaketjut, kuten Sokos, tarjoaa omia lahjapalveluja, jolloin vieraat voivat mennä kyseiseen kauppakeskukseen ja tiedustella sieltä, mitä hääpari on toivonut ja mitä on vielä vapaana. Jos ei kuitenkaan halua sitoutua johonkin tiettyyn ketjuun, voi aina myös tehdä lahjalistan joko nettiin eismerkiksi tänne tai vaikka ihan konkreettisesti paperille ja antaa tämän paperin kaasolle tai äideille, joiden yhteystiedot liitetään kutsun lahjakohtaan. Näin tämä yhteyshenkilö sitten kontrolloi, ettei tuplalahjoja tule ja voi hyvin keskustella myös vieraiden kanssa siitä, mitä sopivaa heidän budjetilleen löytyisi. Meidän lahjalistalle päätyy ainakin Pentikin Valo astiastoamme, josta aiomme ihan konkreettisesti toivoa tiettyjä juttuja, koska osa astioista meillä jo on :) Konkreettisten lahjojen ei kuitenkaan ole pakko liittyä kotiin, nehän voivat olla ihan mitä vaan hääpari sopivaksi näkee :)

5. Lahjakortit

Lahjakorttejakin moni varmasti joko toivoo tai ainakin saa lahjaksi. Ja lahjakortit ovatkin oikein hyvä lahja etenkin jos tietää, mistä hääparilla on ostettavaa, muttei ole ihan varma, mikä juttu kyseistä liikkeestä olisi hääparille se kaikkein mieluisin. Me esimerkiksi saimme kihlajaislahjaksi lahjakortin Pentikille ja oli aivan ihanaa mennä valitsemaan Pentikiltä jotain itse, kuitenkin niin, ettei tarvinnut maksaa mitään :)

6. Itse tehty lahja

Lahjan voi aina tehdä myös itse, esimerkiksi tuunaamalla jotain jo valmista esinettä tai vaikka neulomalla parille heidän näköiset villasukat. Perinteisesti hääparille onkin annettu vaillasukat, joissa on vähän rahaa sisällä, ja mikäs se ihampaa kuin lahja, johon on käytetty aikaa ja kauniita ajatuksia ihan vain hääparia ajatellen! Tai miksei itse tehty lahja voisi olla jotain syötävääkin, jos sellaisia taitoja löytyy, tai vaikkapa itse tehty lahjakortti hemmotteluiltaan lahjan antajan luona!

kuva

7. Yhteislahjat

Häihin tullessa ei missään nimessä kannata miettiä, voisiko lahjan ostaa jonkun toisen kanssa yhdessä, sillä minusta ainakin voi! Etenkin, jos on itse vaikka opiskelija ja tuntuu, ettei omalla rahasummalla saa sitä, mitä haluaisi antaa, niin kannattaa ehdottomasti ostaa sitten jotain vähän isompaa jonkin toisen vieraan kanssa yhdessä. Näin pienikin rahasumma on tärkeä ja sillä saa hääparille jotain mieluisaa muistoksi.

8. Itse vieraiden saapuminen on lahja

Monesti hääkutsuun laitetaan, että lahjalla ei ole niinkään väliä, kunhan vieraat saapuvat juhlimaan hääjuhlaa yhdessä parin kanssa - ja me olemme ehdottomasti tällä linjalla! Kutsumme häihimme vain meille tärkeitä ja läheisiä ihmisiä, joiden kanssa haluamme ehdottomasti jakaa yhden meidän tärkeimmistä päivistämme ja toivomme todella, että jokainen kutsun saanut myös tulee häihimme. Toivommekin, ettei kukaan ota liikaa paineita lahjasta, vaan kunhan tulee iloisella mielellä juhlimaan meidän yhteistä rakkautta, niin se on kaikkein tärkeintä ja se tekee hääpäivästä ikimuistoisen ja ihanan juuri sellaisena <3

Tässä siis muutamia minulle mieleen juolahtaneita ajatuksia häälahjoihin liittyen. Minusta häälahjan ostamisessa on kuitenkin kaikkein tärkeintä ajatella juuri sitä paria, jolle lahja tulee ja kunnioittaa heidän toiveitaan. Eikä lahjan arvokkuus ole minusta niinkään olennainen, tärkeintä on itse vieraan läsnäolo sekä se, että halutessa muistaa hääparia jollain pienellä jutulla oman elämäntilanteen mukaan. Ja kortit on aivan ihania! :) Jokainen osallistuu siis häihin tavallaan ja jos lahja tuntuu hankalalta, ainahan sitä voi kysy joko suoraan hääparilta tai sitten heidän läheisiltään. Minä ainakin toivon, ettei kukaan meidän häiden vieraista ota turhaan stressiä lahjasta, se kun on kuitenkin aika pieni osa itse juhlaa. Kunhan mahdollisimman moni löytäisi aikaa saapua paikalle ja juhlisi päivää hyvillä mielin yhdessä meidän kanssamme, on juhlamme varmasti täydellinen juuri sellaisena <3 Pienet lahjat ovat sitten vain ekstraa ja iloa juhlan jälkeen yhteisessä arjessa.

Luonnollista väriä hääpäiväksi

Meille on tapana matkustaa ulkomaille aurinkoon vähintään kerran vuodessa, joten iholla on pysynyt ihan mukavasti pieni ruskea hehku koko ajan. Kuinka saada tämä hehku pysymään hääpäivään asti? Minusta pieni väri päästää häämekonkin oikeuksiinsa, sopii minulle ja erityisesti kesähäissä se on luonnollistakin. Kuinka sitten olla olematta liian ruskea, mutta omistaa kuitenkin vähän tervettä väriä ja pientä hehkua juuri hääpäivänä?

kuva

Minulla on kaksi vaihtoehtoa :D Ensinnäkin ajattelimme, että koska muutenkin reissaamme aika paljon, niin lähdemme muutamaa kuukautta ennen häitä jälleen jonnekin aurinkoon, jossa sitten väriä saa tarttua ihan mukavasti ja sitten se ehtii kivasti vähän haalistua häihin mennessä, valkoinen väri kun korostaa ihan pientäkin rusketusta. Se tuntuisi ihanalta vaihtoehdolta, pääsisi oman tulevan suhlasen kanssa häiden alla yhdessä aurinkoon rentoutumaan ja keräämään voimia<3 Toiseen vaihtoehtoon tutustuin tässä ihan lähiviikkoina, kävin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä solariumissa espoolaisen ystäväni ohjeistamana. Tämä oli minusta yllättävän helppoa ja edullista, olisikohan 12minuuttia maksanut 4e, ja se on tosiaan suositusaika, mikä kerralla kannattaa olla (omaa ihotyyppiä tietysti kuunnellen). Me menimme pystysolariumiin, eli seisoin sen 12 minuuttia UV-valon ympäröimänä. Perinteisemmin maataan, mutta tässä pystyi mukavasti samalla liikkumaan ja fiilistelemään taustalla soivaa musiikkia, eikä tullut niin kamalan kuumakaan :) Ja eipähän jää niin helposti rajoja, kun voi liikkua. Ihan hauska ja rentouttava kokemus, ja vanhat rusketusrajanikin hälvenivät hiukan (tulosta siis tuli näinkin lyhyessä ajassa!), mutta vähän ehkä vielä vieroksun solariumia ajatuksena, se tuntuu jotenkin niin keinotekoiselta. Varmasti se joillekin sopii, mutta minä nautin kuitenkin ehkä enemmän oikean auringon alla oleilusta, siinä on niin paljon muutakin ja rusketus tulee ikään kuin sivutuotteena vedessä pöyriessä ja rannalla käveleskellessä. Mutta ennen häitä voisin kyllä harkita yhtä solariumkäyntiä, jos ihoni kaipaisi pientä sävylisää. Ja tämä voisi sopia minulle kuitenkin paremmin kuin esim. suihkurusketus, eli on hyvä kakkosvaihtoehto, jos luonnollinen väri jää liian vähäiseksi.

kuva

Riskeiltähän rusketuksessakaan ei vältytä, sillä aina iho voi palaa tai alkaa kesimään, jolloin lopputulos on kaikkea muuta kuin kaunis. Kuiva iho voi alkaa myös hilseilemään, eli ihoa on muistettava aina auringossa kosteuttaa ennen ja jälkeen ekstrapaljon. Minä en ole oikein koskaan ollut mikään auringonpalvoja, mutta mieheni kautta olen oppinut makoilemaan pidempiäkin aikoja auringon alla ja se lämpö on kyllä ihanaa :) Olen silti hyvin varovainen, käytän kovia suorakertoimia ja jos havaitsen pienintäkään punoitusta, siirryn varjoon. Ja iltaisin vuoraan itseni kookosöljyllä, mitä muuten suosittelen kaikille, rauhoittaa kivasti ihoa! Toinen riski on myös voimakkaat rusketusrajat ja voin vain kuvitella, miten neuroottinen olen häitä edeltävn reissun ja kesän :D Olkaimettomia toppeja siis paljon!

En tiedä, onko tiellä muilla mietitty ihon sävyä, mutta minulle se on jotenkin luontevaa, kun niin paljon muutenkin reissaillaan ja ihmeset kommentoivat aina välillä rusketustani. Ehkä tärkeintä kuitenkin on, että itsellä on kotoisa olo ja väri ei tosiaan pistä liikaa silmiin, vaan on omalle iholle luonnollinen. Jokainen siis tyylillään ja pitää itsekin muistaa olla liikaa miettimättä ihon sävyä, kun en sitä muutoinkaan oikeastaan mieti. Kunhan vähän on luonnollista väriä, niin se on varmasti juuri sopiva ja näyttää hyvälle häämekon kanssa:)

kuva

Unelmien häämekkoa etsimässä

Vietin viikonlopun kotiseudellani Oulussa ja koko reissun pääpointti oli lähteä äidin ja kahden kaasoni turvin ensi kertaa kohti häämekkoliikkeitä ja mekkosovituksia. Olinkin varannut ajan kahteen liikkeesseen, joissa olla tarkoitus vähän kartoittaa, millainen puku minun vartalolleni sopisi parhaiten ja missä hinnoissa häämekoissa oiken pyöritään. Niin ja kerrotaan vielä tässä vaiheessa, että aamulla fiilis ennen ensimmäistä sovitusta oli aika jännittynyt, mutta samalla todella innostunut - entä jos en löydäkään mitään sopivaa tai mitä jos se oikea löytyykin jo tänään?

Näillä fiiliksillä suuntasin kolmen makutuomarin voimin ensin Morsiuspukuliike Glamouriin. Tässä liikkeessä ei saanut ottaa kuvia, joten äitini teki muistiinpanoja ahkerasti sopivista mekoista:) Taisin käyttää ylläni reilua viittä mekkoa, joista osan löysin itse hyllystä, osan kaasot ja osan myyjä. Oli muuten yllättävän haastavaa osata etsiä ihan ensisovituksella hyllystä mekkoa, kun ei vielä tiennyt, miltä mikäkin päällä näyttää. Tämä sovitus antoi kuitenkin yllättävän paljon ja palvelukin oli yllättävän positiivinen kokemus, ainakin saatiin katsella ja pohtia rauhassa. Koottuna tästä liikkeestä jäi käteeni:

- laahus näyttää todella kivalta, taidan haluta sellaisen!

- yläosaa voi muotoilla jälkikäteen, joten sovitettavan kappaleen yläosan muodon 

ei tarvitse olla heti täydellinen (esim. suorasta yläosasta saa sydänpääntien)

- vyöjutut eivät ehkä ole ihan minua juttu, ainakaan liian suuret sellaiset

- ompelukorjaukset maksavat 20-200e mekosta riippuen

- toispuoleisuus näytti ihanalta

- napit eivät olleet minun juttu

- vetoketju sen sijaan näyttikin yllättävänkin hyvältä, sillä silloin kuvio ei katkea

- mosrsiussatiiniakin voisi tämän jälkeen harkita!

- mekon on tärkeää olla myös takaa mielenkiintoinen ja kaunis

- puolimerenneito ei imartele vartaloani

- organza näytti kauniilta ja hennolta morsiussatiinin päällä

- pienikin kimallus on kaunista

Kuvina sovitin muun muassa tämänkaltaisia mekkoja:

kuva

kuva

kuva

Glamourissa kaikki mallit olivat tällä hetkellä -50%, joten hinnoilla mekkoja ei oltu pilattu! Jos olisin löytänyt vähän vielä parempia mekkoja, olisin saattanut vaikka ostaa mekon jo nyt!

Tämän jälkeen kävimme syömässä minulle uudessa paikassa, Makiassa, ja tämä brunssi sopi ihanasti tähän päivään - kevyttä, mutta kuitenkin täyttävää ja jotenkin ihana erilaista!

Sitten kohti toista sovitusta, nyt jo vähän luottavaisemmin mielin. Kohteena oli tällä kertaa Zazabella ja siellä saimmekin heti alusta asti todella hyvää ja asiantuntejaa palvelua. Täällä mekkovalikoima tuntui vastaavan vähän enemmän omaa tyyliäni ja sovitettavia mekkoja löytyi helposti. Kuvia ei täälläkään saanut ottaa. Sovitin täällä kokomerenneitoa, jotta tiedän, miltä sellainen päälläni näyttää - ja totesimme kaikki, että ei ole minun juttu. Tulipahan sovitettua :) Sovitin myös yhtä aivan ihanaa tuhkimomaista mekkoa, jossa tunsin oloni prinsessaksi! Jos häämme olisivat vähän erityyliset, olisi se mekko ollut aivan ihana! Sovitin myös muutamia merkkimekkoja, joista yhteen ihastuin aika kovasti! Tämä mekko oli jotenkin vain niin minun näköiseni ja sai minut tuntemaan, että olen menossa ihan oikeasti naimisiin <3 Hinta oli kuitenkin vähän suunniteltua kovempi, joten jäin vielä miettimään. Tällä reissulla kuitenkin opin:

- kyllä minulle vielä unelmieni mekko löytyy

- laahus on ihan must juttu

- sopivasti kirjalua toispuolesella painotuksella sopii minulle tosi hyvin

- organza morsiussatiinin päällä on vielä enemmän minun juttuni

- nyörit voivat olla todella hyvät ja käytännölliset

 (nyöripuvut sai niin hyvin istumaan)

- tylli on kaunista, muttei ehkä minulle kaikkein omista

- vähän murrettu valkoinen sopii minulle

- kuvio on kaunis, kun se jatkuu hieman helmankin puolelle

- olkaimeton mekko ilman pitsiyläosaa sopii minulle

kuva

kuva

kuva

kuva

Saimme lempimekostani ihan hyvän tarjouksen, mutta en kuitenkaan tehnyt vielä ostopäätöstä, sillä en ollut mekosta ihan satavarma (pieni kriisipuhelu piti kyllä soittaa kotiin miehelle :D). Ja yön yli nukuttuani oli tyytyväinen tähän päätökseen, sillä minusta tuntuu, että jotain on vielä nähtävä, ennen kuin voin mekon ostaa. Siksipä suuntammekin parin viikon päästä Helsinkiin ja vielä isompiin mekkoliikkeisiin! Sain kuitenkin viikonloppuna vähän maistella, millaista on olla morsian ja oli aivan ihanaa päästä sovittelemaan mekkoja isojen peilien edessä ja kuulla tärkeiltä ihmisiltä mielipiteitä. Uskon, että unelmieni mekko löytyy kyllä, ehkä jopa jo ihan lähiaikoina, sen verran yksimielisiä olimme minulle sopivasta tyylistä! Kerroin Mikolle sanallisesti sovittamistani mekoista ja hänkin oli oikein innostunut ja uskoi, että juuri sellainen mekko minulle sopisi <3 Ihanaa, että pääsen vielä toisellekin sovituskierrokselle :)

Olisivatko nämä ne oikeat hääkengät?

Kenkäaihe jatkuu, sillä minulla on pyörinyt viime aikoina vain kenkiä mielessä ajatuksella, että  nyt pitäisi ne oikeat kengät löytää :D Palataan siis Helsingin reissuun ja Helsingin Stockmannin kenkäosastolle, jossa pääsin asiantuntevan ystäväni kanssa kiertelemään ja sovittelemaan toinen toistaan ihanampia kenkiä. Ehkä kenkäaihe pyörii mielessäni myös siksi, että vaihdan siinä joka viikko mielipidettä ^^ Ensin halusin häihkyvääkin säihkyvämmät hääkengät tai sitten laadukkaat ajattomat avokkaat, sitten katselin violetteja kenkiä ja palasin omiin vanhoihin kenkiini ja niiden värjäyttämiseen ja nyt olen jälleen valkoisten ja ajattomien laatukenkien kannalla, pientä sähkettä kuitenkaan täysin unohtamatta.

Stockmannille kannattaa mennä, jos haluaa sovittaa laadukkaita kenkiä ja etenkin Helsinki on oikea paikka, jos haluaa laajan valikoiman äärelle. Siispä lähdimme naisenergialla kiertämään kenkäosastoa ja ensiksi silmiini osuivat Michael Korsin kauniit klassisen ajattomat avokkaat, joita olen netissä ihaillut. Ja koska hyllyssä oli kokoa 36, pitihän ne vetää jalkaa.

Pidän erityisesti näissä kengissä niiden ajattomasta mallista, mutta silti kengässä on pientä ilmettä takaosassa. Lisäksi korko olisi omalle jalalleni oikein sopiva, jaksaisin mahdollisesti kävellä koko hääpäivän, ainakin lähelle :) Valkoista väriä olin ajatellut, mutta tässä vähän suuntaa (lue täältä lisää juuri niistä valkoisista). Lisäksi koko 36 oli ehkä hieman liian iso, joten 35 tai 35,5 taitaisi olla minulle se oikeampi koko, tällainen pikkujalkainen kun olen. Voisivatko nämä siis olla hääkenkäni? Hinta ei ole minusta mahdoton, reilun satasen, ja näille olisi satavarmana käyttöä myös häiden jälkeen. Niin ja näihin saisi ihanasti mätsäävän valkoisen kirjekuorilaukunkin! Toisaalta olen miettinyt vaihtokengiksi balleriinoja, joita olisi myöskin kauniita Korsilla, esimerkiksi nämä:

kuva

Näiden kenkien ihailun jälkeen matkamme jatkui (ideana oli siis katsella n. 100e pinnassa pyöriviä kenkiä, minkä takia skippasimme aika monet hyllyt). Päädyimmekin seuraavaksi minulle ihan uuden merkin, Pura Lopézin, hyllyille. Ystäväni kehui, että tämän merkin kengät ovat yhdet mukavimmista kengistä, joita hän on koskaan käyttänyt. Siksi innostuinkin sovittamaan yhtiä kenkiä, vaikken ollut täysin myyty niiden ulkomuotoon. Nämä sandaalit olivat kuitenkin kokoani ja kauniin sirot - mutta jalassa, ne olivat täydellisen tuntuiset. Tuntui, kuin ei olisi kenkiä ollutkaan! Vau, olin ihan myyty. Hintaakin oli vähän enemmän, mutta pyörähtelin hetken onnellisena nämä kevyet ihanuudet jalassani.

Kannattaa siis tutustua tähän merkkiin, jos hakee kengiltä todellista mukavuutta! Ihanaa, kun on ystäviä, jotka tietävät tällaisetkin jutut, minä olen vähän rajoittunut kenkätietoudessa, mutta koko ajan opettelen :) Googlailinkin tätä merkkiä vähän lisää ja heiltäkin näyttäisi löytyvän ajattomia valkoisia korkokenkiä. Hintaa vain on liki tuplasti Korseihin nähden, joten niiden pitäisi olla kyllä ihan täydelliset, jotta olisin valmis sijoittamaan niihin nin paljon. Toisaalta sandaalien etu olisi se, että ne eivät hierrä niin helposti ja pysyvät satavarmasti jalassa. Pohdinnat jatkuu!

Kenkäsovitteluista rentoutuneena ja innostuneena pöyrähdettiin hakemaat miehet pukuosastolta ja suunnattiin yhdessa alakerran Champagne corner & cafe:een lasillisille vähän hienompaa kuohuvaa. Ihanaa luksusfiilista, todella hyvää shampanjaa ja vielä niin viehättävä pieni paikka kohtuuhinnoilla, joten ehdottmasti kannattaa joskus palkita itsensä ja kokeilla pientä erilaisempaa paikkaa!

Kenkäunelmoinnit siis jatkuvat ja taidan ehtiä vielä muuttaa mieleni, vaikka nyt olen ajattomien, laadukkaden, mukavien ja monikäyttöisten kenkien kannalla. Pitää ensin vain hankkia mekko niin tiedän, millaiset juuri siihen sopivat (ihan muutaman päivän päästä pääsen jo sovittamaan ensimmäisiä!!). Näihin unelmointeihin päätän tällä kertaa pohdintani, toivottavasti joku uskaltautuu tämän perusteella suunnistamaan itsekin samoille suunnille edes sovittamaan kenkiä, sitten ne uskaltaa helpommin tilata vaikka netistä ja alennuksiakin voi sitten kätevästi kyttäillä :)

Kenkien värjäysyritys - ei näitä kenkiä häihin

Jälleen kotona ja oman koneen äärellä - ja minun piti päästä heti kertomaan teille hääkenkien värjäyksestä, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Jätin siis useampi viikko sitten valkoiset värjättävää satiinia olevat korkokenkäni Helsingin reissun ohella Niinattaren kenkienvärjäysstudioon, sillä ajattelin, että jos jossain kengistä saadaan hyvät, niin siellä. No, valitsin aikalailla alla olevan kuvan sävyisen värin  (tumma syvä vieoletti) listasta ja sitten odottelemaan. Värjäyksen hinta oli 28e, joten ajattelin, että kannattaa, sillä valkoisissa kengissäni oli ruohikon tuomaa tummumaa koroissa, joten niille oli pakko tehdä jotakin. Tummalla sävyllä nämä tummumat olisi saatu piiloon ja kengille uusi elämä.

kuva

Jonkin ajan päästä minulle soitettiin Niinattaresta, että kengät ovat valmiit, mutta väri ei ollut tarttunut niihin kunnolla. Harmitus oli suurin juuri soittohetkellä, mutta vähitellen pystyin ajattelemaan, että en olisi kuitenkaan käyttänyt näitä kenkiä valkoisena, joten tulipahan kokeiltua. Nyt sitten hain kengät ja tässä lopputulos.

(kuva vähän vääristää sävyä, joka oli hyvin hailakka ja läpikuultava lila, 

ei siis näin tumma tai hopeaan taittuva)

Aika kaukana siis tavoitellusta väristä ja minun makuuni täysin sopimaton väri. Puhelimessa kuitenkin puhuttiin laikukkaasta sävystä, mutta sitä ei minusta paljoa ollut. Kengille ei siis löydy ainakaan tällaisena minulta käyttöä :/ Mutta tulipahan kokeiltua! Eniten minua harmitti tässä kenkäjutussa se, että kengät myytiin minulle oululaisesta hääliikkestä vuosia sitten värjättävänä satiinina, mutta nyt niihin ei väri tarttunutkaan. Voiko kenkien värjäämismahdollisuudet vähetä käytön myötä? Vai onko väriaineita vaan niin monenlaisia? Lisäksi jokainen kymppi on hääbudjetissa tiukoilla, joten tällaiset "turhat menot" tuntuu ikäviltä - kenestäpä ei. Lisäksi minusta värjäystulos oli yllättävät heikkolaatuinen, sillä korko ja pohja olivat myös värjäytyneet aika pahasti. Päkiän alta väri varmasti kuluu, mutta ylempää siistin pohjan muotoutuminen voi olla aika hidastakin.

Toivottavasti muilla on parempia kokemuksia kenkien värjäämisestä! :) Kannattaa ehkä ostaa kengät samasta liikkeestä, niin saa takuun värjäyksellä ja vastinetta rahalle. Palvelu oli kyllä kaikin puolin ja molemmilla kerroilla todella hyvää ja olen ehdottomasti menossa Niinattareen sovittamaan hääpukuja! Minulla vain oli huonoa tuuria näiden kenkien kanssa. Nauroinkin yhdelle kavereilleni, että tämä oli varmaan kohtalon merkki ja tarkoittaa, että minun pitää ostaa häihin uudet ihanat korkkarit. Ja mitä näihin epäonnistuneisiin kenkiin tulee, ajattelin joku päivä ostaa jotain oikein glittersuihketta ja kokeilla, jos se tarttuisi pintaan :D Kengät ovat niin mukavat, että niitä olisi ollut mukava käyttää joskus jossain.

kuva

Aina ei voi kaikki onnistua. Minulla oli odotukset ehkä vähän liian korkealla, olisihan sitä pitänyt osata odottaa, ettei värjäys aina onnistu. Kävinkin loppureissusta katselemassa muita kenkiä, joista kerron myöhemmin lisää - kaiken taisi kuulua mennä näin ja nyt hyvillä mielin eteenpäin :) Jospa tässä oli pienet takaiskut hetkeksi ja onneksi oli tosiaan kokonaisuuden kannalta aika pieni juttu.