torstai 25. helmikuuta 2016

Josko sittenkin - nimittäin itse tehtynä?

Olin jo täysin luopunut ajatuksesta saada hähimme macarons-leivoksia, jotka yritin suunnittelun alussa saada ihan vaikka väkisin mukaan. Idea kuitenkin hiipui näiden keksileivosten kalleuteen sekä monien mielestä vähän pahvimaiseen makuun (vaikka minä kyllä yritin kertoa, että jos macarons-leivokset tekee hyvin, ne ei maistu pahville :D). Minusta ne ovat niin kauniita ja hyviä, että jätin alitajuntaani vielä pienen kipinän, että josko sittenkin, ja odotukseni heräsivät jälleen esiin törmätessäni ruokaostosten lomassa pakettiin puolivalmiita mansikkamacaronseja! 
Josko sittenkin?


Tämä paketti maksoi noin 3,5 euroa, ei siis ihan ilmainen, mutta suhteessa huomattavasti halvempi kuin mitä valmiiksi tehtynä tilatut. Hinnan ohella uskalsin tarttua tilaisuuteen, koska nämä puolivalmiit jutut on yleensä tehty niin helpoiksi, että niissä ei voi epäonnistua :D (Olen siis kerran ollut tekemässä macarons-leivoksia kahden kokki-kaverin kanssa ja se oli ihan tosi vaikeaa!!) Paketti odotti jokusen hetken kaapissamme, kunnes saimme vieraita ja minä ryhdyin leipomaan!

Tämä macarons-paketti siis sisälsi kuivat aineet valmiiksi sekoitettuina, joiden joukkoon tarvitsi lisätä vain vettä, maitoa ja voita. Olin aika skeptinen koko leivonnan ajan, mutta ehkä juuri siksi olinkin niin käsittämättömän onnellinen, kun nämä todella onnistuivat - ja maistuivat hyville :) Etenin paketin ohjeen mukaisesti, eli kaadoin ensin pussin nro 1 sisällön kulhoon ja lisäsin joukkoon 0,5dl vettä (n. 50 asteista). Tämän jälkeen vatkasin seosta ohjeen mukaisesti reilut 4 minuuttia (aika raskasta), jonka jälkeen päätin, että nyt on hyvä :D Sitten ei muuta kuin massa pursotuspussiin (joka sekin oli paketissa!) ja pursottamaan pellille ympyröitä. Ehkä jälkikäteen ajateltuna olisin tehnyt pursotuksen pitäen pussia paikoillaan, mutta näinkin tuli ihan hyviä ekaksi kerraksi. Pursotuksia riitti kahdelle pellille, eli taisi tulla tuplamäärä paketin ohjeisiin nähden. Sitten jätin macaronit seisomaan noin puolkesi tunniksi (pinta kovettui vähän) ja sen jälkeen pelti uuniin vajaaksi 15 minuutiksi (tämä oli ehkä jännin vaihe :)). Sitten ei muuta kuin tutkimaan uunista tulleita macaronseja ja antamaan niiden jäähtyä.


 Ennen uunia.

Uunin jälkeen.

Jäähtymisen aikana tein täytteen, eli kaadoin pussin 2 sisällön kulhoon, jonka joukkoon lisäsin 50 grammaa voita ja 1 ruokalusikallisen maitoa. Seuraavaksi taas vatkattiin hetki ja samalla tuunasin täytettä lisäämällä joukkoon punaista elintarvikeväriä sekä nonparelleja^^ Sitten kaadoin täytteen pursotuspussiin (koska ajattelin, että levittäminen on näin helpompaa ja niin se olikin!) ja nostin sen hetkeksi kylmään jähmettymään. Ja seuraavaksi oli täyttämisen vuoro! Koska macarons-leivokseni eivät olleet ihan identtisiä, mätsäilin suunnilleen samankokoisia puolia pareiksi, joista toiseen pursotin täytettä ja toisen painoin päälle. Täytettä riitti tähänkin määrään oikein hyvin ja macaronsien pohjapuoli kesti hyvin täytteen ja toisen puolen painoin (kummankin puolen pinta säilyi siis kauniina). Vihdoinkin päästiin maistamaan ja oltiin tyytyväisiä! Tarjoilimme näitä pikku keksileivoksi vieraille jo muutaman tunnin päästä, jolloin täyte oli vielä hieman pehmeää, mutta jos malttaa odottaa seuraavaan päivään, ei täyte enää tursua välistä.

Syömävalmiit macaronsit!

Olin loppeen lopuksi todella tyytyväinen näihin macarons-leivoksiin, etenkin makuun ja esteettisyyteen suhteessa hintaan ja vaivaan. Myös mieheni ja vieraat pitivät niistä, joten heräsin jälleen näkemään nämä osana jälkkäripöytäämme. Innostuin vielä enemmän, kun tapasimme kakuntekijämme ja hän antoi minulle oman macarons-ohjeensa ja lupaili, että onnistun sillä - pakko siis päästä kokeilemaan macaronseja vielä ihan alusta asti itse tehtynä, jospa se nyt onnistuisi! Lisäksi on ihanaa, että näitä voi tuunailla omilla mauilla ja väriellä, jos siis toinen testi onnistuu, näitä nähdään ehdottomasti meidän häissä!

2 kommenttia:

  1. En voi kuin nostaa hattua! Me haaveilemme macarons-leivoksista, mutta ovat tosiaan törkeän kalliita... Äidin olen jo valjastanut leipomaan pikkuleivät vieraslahjoihin ja itsellä ei ehkä hermo hääviikolla enää kestä väsäillä moisia, joten pitänee joko maksaa pitkä penni tai olla ilman. Mutta ihania ne ovat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinäkin olet löytänyt macarons-leivosten ihanuuden! Mutta kuten sanoit, näitä ei ole niin yksinkertaista saada hääjuhlaan. Minä testaan mahdollisesti viikon päästä näitä ihan alusta asti itse tehtynä, saa nähdä, miten käy^^ Jos onnistun, jaan ehdottomasti vinkkini eteenpäin!

      Poista