Kahdeksan tunnin fonttien ja värien säätämsen, paksun paperin ja tulostimen kanssa pohdiskelun sekä monia paperileikkurin vetäisyjen jälkeen herää väkisinkin pohtimaan, pitääkö kaikki tehdä aina niin monivaiheisesti ja pitkällä kaavalla? Kyseessä ovat siis meidän kutsut (joista tulee kyllä varmasti huippuhyvät), joiden olisi tarkoitus valmistua tänä viikonloppuna. Ihan mutkitta tästä ei kuitenkaan selvitty, sillä paksu (mutta niin ihanan hohtava) paperi ei liiku joka kerralla tulostimessa samalla tavalla, värit eivät ole koneella ja paperilla samanlaisia ja paperileikkurinkin terä tylsyy joskus, ja sitten leikataan käsin. Loputuloksena kuitenkin keittiön pöydällä on iso pino leikattuja kortinosia, eikä enää paljoa puutu. Pakko myöntää, että mittoessa ja leikellessa mietin useamman kerran, että miksen tehnyt vain selkeää yhtä pohjaa ja tulostanut sitä, liimannut joukkoon ehkä jonkin pienen yksityiskohdan ja ollut tyytyväinen, sillä niinkin saa todella kauniita kutsuja. Mutta ehkä minun tyylini on sitten tehdä tälläiset asiat pitkällä kaavalla, sillä kun jonkun idean saa, ei siitä voi enää luopua, oli se sitten miten työlästä tahansa. :)
Vaikka tänään meinasi muutaman kerran turhauttaa näitä 50 kutsun materiaaleja leikellessä ja mallaillessa, olen silti todella tyytyväinen siihen, millaista jälkeä olen saanut aikaan ja tiedän, että kutsuistakin tulee hyvät. Voittajafiilis onkin vielä edessä ja ehkä siinä vaiheessa tuntuu hyvälle, että pidin pääni ja tein juuri sellaiset kutsut kuin halusin, vaikka se vaatiikin töitä. Minä kuitenkin tykkään tosi paljon tehdä omilla käsillä kaikkea ja harmittelen usein, kun tulee niin vähän tehtyä, niin nyt ainakin saan askarrella ihan urakalla. Uskaltakaakin vieraat turmella kutsuja :D Ehkä häiden takia kuuluukin kokea välillä vähän vastustusta ja onneksi minulla oli mies pitkän matkaa mukana taisteluissa ja yhdessä yritettiin selvitä eteenpäin. Loppu ilta taitaa kulua ansaitusti sohvalla, huomenna sitten leikellään vielä vähän ja liimaillaan sitäkin enemmän. Ehkä sitten alkaa loppu ja valmiit kutsutkin häämöttää lähempänä.
Tämän päivän voimakeinoina olen kuunnellut energistä musiikkia, napsinut herkkupähkinöitä, muistutellut itselleni, miten ihanaa on pitkästä aikaa askarrella ja fiilistellyt tunnetta siitä, että jos joskus, niin nyt on oikea hetki panostaa ja kunnolla. Jos siis askartelet itse kutsuja, varaudu voimanlähteisiin ja varaa tarpeeksi aikaa koko prosessiin. Lopussa painaminen palkitaan (usko siihen on vahva)! Taisin kuitenkin myös oppia tänään, että jos tässä asiassa mennään pitkällä kaavalla, voin hyvillä mielin oikaista jossain toisessa :) Tsemppiä kaikille hääjärjestäjille ja yksityiskohtien parissa puurtajille, se ihana päivä, joka on kaiken tämän vaivan arvoinen, on jo tosi lähellä<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti