Huomenlahja aviomiehelle

Kirjoittelin eilen huomenlahjasta, jonka minä sain Mikolta ensimmäisenä aamuna vaimona (lukaise täältä tarkemmin). Minä olin tosiaan mukana valitsemassa osaa tästä lahjasta, mutta Mikon lahjasta hänellä ei ollut paljoa tietoa. Aion pitkään pitää sen täysin salaisuutena, mutta sitten minua alkoi kuitenkin epäilyttää, että pitäähän hän nyt varmasti lahjasta. Niimpä päätimme, että kerron hänelle idean ja sitten en enempää. Lisäksi sovimme yhteisen hintahaitarin, jolla huomenlahjamme tulisivat olemaan, sillä halusimme ostaa suunnilleen samanarvoiset lahjat.

kuva

Joku ehkä jo arvaakin, miksi olin näin sälamyhkäinen, olin nimittäin päättänyt ottaa itsestäni huomenlahjakuvia ja antaa nämä Mikolle. Luin tästä ideasta useista blogeista ja koska häitä ennen toteutin kovaa kuntokuuria heräsin ajattelemaan, että miksipä ei. Toinen tähän suuntaan puoltava asia oli myös se, että Mikolla ei ollut mitään selvää toivetta, joten tämä tuntui enstistä paremmalta idealta. Huomenlahjakuvat tarkoittavat hyvällä maulla otettuja alusvaatekuvia, joista hyvä kuvaaja saa todella tyylikkäitä ja sopivan aistikkaita. Ostelinkin kolme erilaista alusasukokonaisuutta (valkoinen, musta ja punainen) ja treenasin tosi kovasti, kunnes keväällä menin kuvaukseen. Kuvaajani oli Annika Berezhnykh, jota voin suositella ihan kaikille! Täältä pääset tutustumaan hänen sivuihinsa. Valitsin Annikan, koska Kuopiossa oli aika vähän vaihtoehtoja ja jo ensimmäisen tarjouspyyntöviestin jälkeen pidin hänen tavastaan olla yhteydessä. Lisäksi halusin kuvauspaikaksi jonkun muun kuin keskustan valokuvausstudion, sillä uskoin voivani rentoutua paremmin rauhallisemmassa ympäristössä. Otin hänen kauttaan alkuun meikin (joka oli aivan loistava ja ihanaa hemmottelua!!), jonka jälkeen kuvasimme pari tuntia todella monipuolisesti kuvaajan kodissa. Olimme ihan kahden, joten minun oli helppo rentoutua ja hänellä oli todella paljoa ideoita! Olin itse hakenut etukäteen ideakuvia, joten ehdotin myös joitain juttuja. Hyvin pian kuvauksen jälkeen sain levyllä yli 100 kuvaa, joista kahdeksan hän vielä jälkikäsitteli huippuisoiksi.

kuva

Tämä kokemus oli todella hyvä, tunsin itseni naiselliseksi ja hyvän näköiseksi ja minulla oli koko ajan tunne, että edettiin minun ehdoilla. Ja olin todella tyytyväinen kuviin!! Hinta-laatusuhde oli siis enemmän kuin kohdallaan:) Mietin pitkään, mitä kuvista teettäisin ja päädyin lopulta teettämään erikokoisia kuvia, jotka liimasin kuva-albumiin. En julkaise täällä omia kuviani, sillä ne ovat miestäni varten, mutta näissä kuvissa on samaa henkeä - aistikkuutta ja naisellisuutta. Ja mieheni piti kuvista kovasti:) Suosittelen kokemuksena ihan jokaiselle naiselle! Näistä kuvista voi sitten muistella koko hääaikaa ja ennen kaikkea ne nostavat itsetuntoa huimasti:)

Huomenlahja tuoreelle vaimolle

Huomenlahja, eli lahja tuoreelle aviopuolisolle, tarkoittaa nykyisin pientä tai vähän suurempaa lahjaa, jonka tarkoitus on ilahduttaa omaa tuoretta aviomiestä tai -vaimoa. Huomenlahjan merkitys on muuttunut toimeentulon turvaamisesta vain tavaksi tuottaa hyvää mieltä tuoreelle puolisolle ensimmäisenä aamuna häiden jälkeen ja nykyisin lahjan antaa usein kumpikin aviopuoliso, ei vain mies. Tosin tyyli huomenlahjoissa on täysin vapaa - niitä voi antaa tai olla antamatta, lahja voi olla toiveen mukainen tai yllätys, lahja voi olla arvokas tai pieni itse tehty juttu tai vain toinen voi antaa lahjan toiselle. Kaikki omalla tyylillään :)

Ideoin huomenlahjojamme jo keväällä ja avasin vähän myös tämän lahjatyypin historiaa (täällä niistä lisää). Samaan aikaan pohdimme kovasti myös meidän huomenlahjojen tyyliä ja päätimme, että minun lahjani valitaan yhdessä, Mikon lahjasta kerroin vain idean. Mutta ensin minun lahjani pariin. Tiesin jo aika hyvissä ajoin haluavani kellon, sillä olen pitänyt ennen rannekelloa, mutta edellinen kello meni vuosia sitten rikki, enkä ole saanut hankittua uutta. Lisäksi halusin jotain laadukasta ja kestävää, jotain mihin voi kaivertaa ja josta säilyy muisto pitkään. 

Siispä lähdimme kesällä etsimään minulle pientä kulmikasta kelloa ja etsimmekin ihan tosi monesta paikasta, kunnes suostuin sovittamaan vähän isompiakin kelloja ja hupsis, tykästyinkin suureen ja pyöreään kelloon:D Myös väriksi valikoitui hopea ja valkoinen pienellä blingillä tuomaan naisellista lisää ja merkiksi DKNY. Olimme yhteistuumin sitä mieltä, että tämä kello oli paras ja mies hoitikin sitten tilauksen ja kaiverruksen. Hääaamuna sain avata ihanan pussin, josta löysin kellolaatikon ja luin kellon takaa lauseen "Rakkaalle Vaimolleni 6.8.16"<3 Lisäksi löysin ihan yllätyksenä pussista myös lahjakortin vapaavalintaiseen spa-hoitoon Kylpylähotelli Rauhanlahteen (jossa ole tykännyt käydä kasvohoidoissa) sekä pari itse tehtyä lahjakorttia. Toinen näistä oli kylpyläviikonloppu ja toinen ravintolaillinen. Ihanana ja naurun synnyttävänä lisänä näissä itse tehdyissä lahjakorteissa oli voimassaoloaikana loppu elämä:D<3 Tuli valittua aika hyvä aviomies<3

Taustamusiikkivinkkejä meidän soittolistalta

kuva

Haluaisitko häihisi taustamusiikiksi jotain romanttista ja rauhallista, mutta monipuolista ja sopivan vaihtelevaa? Voisiko se olla sekoitus englantilaista ja suomalaista rakkausmusiikkia, mihin mahtuu sekä uutta että vanhaa, klassikkoja ja jotain tuoretta? Jos nämä kuulostivat sinusta teille sopivilta,  voisit ehkä hyötyä juuri meidän häätaustamusiikkilistastamme!

Kirjoittelin hääjuhlamme musiikkeja auki alkukuusta (lue täältä lisää) ja sain Karamellikukalta pyynnön saada nähdä taustamusiikin soittolistamme. Kiitos vinkistä Karamellikukka, sillä kommentistasi innostuin julkaisemaan taustamusiikkilistamme kaikille, sillä miksi emme jakaisi hyviä löydöksiä toistemme kanssa? Silloin joku saattaa vaikka saada vähän helpotusta omiin hääaherruksiinsa. Ja sainhan minä itsekin vinkkejä häämusiikkiin juuri toisten soittolistoilta. 

Siispä, jos yllä kuvailtu taustamusiikki voisi tuntua sinusta omalta, klikkaa tätä linkkiä, kirjaudu omalle Spotify-tilillesi ja kurkkaa meidän taustamusiikkilistaamme. Voit myös hakea Stotifystä suoraan listaamme nimellä "Me 2016 - taustamusiikki" ja sinun pitäisi löytää perille. Varoituksen sanana, että näihin rakkausslovareihin voi todella jäädä joukkoon, sillä joukosta löytyy mm. Matt Johnson, Jason Mraz, Anna Puu, Coldplay, Westlife, Johanna Kurkela, Chritina Perry sekä paljon paljon muita. Ja mikä parasta, voit ottaa listalta omaan käyttöösi juuri ne biisit, mitkä tuntuvat omilta ja muokata näin just teidän näköisen kokonaisuuden. Ihania fiilistelyhetkiä!:) Ps. Meillä listaa soitettuun sekoituksella ja toimi näin oikein hyvin. 

Kuvien ja muistojen vieraskirja

Aivan häiden jälkeisinä päivinä halusin heti palata häämuistoihin ja päätinkin selata ensimmäisenä vieraskirjakuvat! Mitkä vieraskirjakuvat? Se selviää aivan pian. Me emme nimittäin koonneet aivan perinteistä vieraskirjaa, vaan halusimme koota henkilökohtaisemman muiston,  kirjan, jossa on sekä kirjoittajan kuva että viesti vieretysten.

Fiilistelin erilaisia vieraskirjavaihtoehtoja jo aiemmin (lue lisää täältä) ja näistä vaihtoehdoista kaikkein omimmalta tuntui heti alusta saakka perinteistä vieraskirjaa muistuttava kirja, jossa on kuitenkin tekstin lisäksi myös kuvia. Itse asiassa mieheni sisko käytti samaa ideaa omissa häissään ja jo hänen vieraskirjan nähdessäni pidin tätä ideaa tosi hyvänä, sillä teksti tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta, kun sen vieressä on kirjoittajan kuva. Toteutimme kirjan niin, että hyvä ystäväni oli häissämme vieraskirjavastaava, eli hänen vastuullaan oli näpätä kaikista kuva juhlapäivän aikana. Kaasot kertoivat tästä jo heti juhlien alkaessa, joten kaikilla oli tieto, kuka vieraskirjakuvia ottaa. Tämä toimi ihan tosi hyvin, kiitos vielä ystävälleni!

Tämän lisäksi meillä oli samalla pöydällä kuvakollaasien ja polttarimuistojen kanssa kehyksissä vieraskirjaohjeet sekä sen vieressä papereita ja kyniä, joihin itse viesti oli tarkoitus kirjoittaa. Papereita oli leikannut kahteen kokoon, joista jokainen sai valita sopivimman. Pyrimme ohjeistamaan tekstit niin, että kortteihin sai kirjoittaa perinteisen runon ohella myös muistoja, treffivinkkejä, avioliittoneuvoja tai mitä ikinä keksikään. Tämä toimi todella hyvin, sillä tekstit olivat tosi kirjoittajansa näköisiä ja olen aika varma, että aika moni olisi kirjoittanut eri tavalla, jos heidän olisi pitänyt kirjoittaa kirjaan, jossa kaikkien muidenkin tekstit olisi ollut heti luettavissa. Näistä viesteistä sen sijaan tuntui, että ne oli kirjoitettu juuri ja vain minulle ja Mikolle - ihana muisto<3

Valitsin teetettävät kuvat, jonka jälkeen yhdistin kuvan ja tekstin vieretysten mustasivuiseen vieraskirjaamme, jonka alkuosan sivut on käytetty kihlajaisiin (kätevästi nyt samoissa kansissa^^). Kokosin erilaisia, mutta saman tyylisiä sivuja eri päin olevista kuvista ja tekstilapuista samalla hymyille ihanille lausahduksille ja muistoille. Liimasin kuvat kaksipuoleisella teipillä ja väliin ripottelin punaisia sydämiä luomaan tunnelmaa. Pienellä askartelulla sain siis kaikki talteen samoihin kansiin. Pakko myöntää, että olen kaivanut vieraskirjan jo pari kertaa kaapista ja lukenut sen läpi, niin ihania muistoja siitä herää mieleen. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos olet perinteisen vieraskirjan ystävä, mutta haluat saada pidempiä ja henkilökohtaisempia viestejä. On ihanaa lukea häiden jälkeen vieraiden fiiliksiä hymyilevän kuvan viereltä.

Kiitoskorttien maailmassa

Häiden jälkeen arkeen palattua on ihanaa, kun ympärillä on vielä niin paljon kaikkea häihin liittyvää. Näistä yksi on kiitoskortti, jota suunnitellessa saa luvan kanssa fiilistellä hääkuvia, sommitella niitä vieretysten ja pohtia, millainen kiitoskortti voisi olla se meidän tyylisin. Meille kävi niin hyvä tuuri, että voitin viime keväänä Makea -hääblogin arvonnasta Janinan graafista suunnittelua, josta käytimme osan jo juhlitilassa oleviin kollaaseihin (luo niistä lisää täältä) ja nyt osa olisi tarkoitus käyttää kiitoskortteihin - odotan jo niin innolla!

Mutta täytyyhän näitä kiitoskortteja silti fiilistellä itse, etenkin, kun on tällainen suunnittelijaintoilija. Siispä kävinkin kuviamme moneen kertaan läpi, poimin sieltä minusta ihanimmat ja ryhdyin etsimään suuntaviivoja muiden kiitoskorteista. Olin alun perin ajatellut, että meidän kortissamme olisi yksi kuva ja sitten sisällä teksti, mutta nyt olenkin jo taipunut useamman kuvan kokonaisuuteen ja kaksipuoleiseen korttiin, sillä silloin mukaan saa sekä lähikuvaa että kaunista maisemaa unohtamatta mukavan vaihtelevaa kokonaisuutta. MakeaDesign -sivustolta löysin tosi hyviä vaihtoehtoja. Alla muutamia muitakin, joissa näin jotain toimivaa ideanjyvästä.

kuva

kuva

kuva

Lähetinkin Janinalle jo mukavan pinon kuviaja ideasommitteluja. Kerron heti teillekin, kunhan pääsemme tässä korttiprojektissa eteenpäin, en malttaisi odottaa! Ihanaa, että häissä otetaan paljon kuvia, joiden avulla voi fiilistellä niitä onnen hetkiä<3 Voi sitä valinnanvaikeutta, kun pitää siirtyä pohtimaan omaan kotiin teetettävää potrettia. Montako hääkuvaa omassa kodissa on liikaa?^^

Musiikilla tunnelmaa hääjuhlaan

Musiikki on liki jokaisessa hääjuhlassa edes jonkinlaisessa osassa - joko illan tanssintahdittajana, koko juhlan läsnä olevana bändinä tai vaihtelevina musiikkimuotoina. Musiikin kuuluukin sopia hääjuhlan muuhun kokonaisuuteen sekä parin tyyliin. Meille musiikki oli tärkeä osa juhlaa etenkin tunnelman näkökulmasta, joten aloitin sen suunnittelemisen jo hyvissä ajoin. Seuraavaksi avaankin hieman, mitä musiikkielementtejä meidän hääjuhlassamme kaikkiaan oli ja ehkäpä joku löytää tästä omaankin juhlaansa jonkin mukavan elementin.

Kirkko

Meille kirkossa tapahtuva  vihkiminen oli tärkeä osa häitämme, johon halusin ehdottomasti miettiä myös musiikkia. Kirkossa keskiöön nousevat kaksi kappaletta - sisääntulomusiikki ja poistumismusiikki. Halusin sisääntuloon jonkin herkän kappaleen ja pitkien pohdintojen jälkeen valitsin Canon in D -kappaleen flyygelillä soitettuna. Tämä herkkä ja kaunis kappale oli juuri oikea soinnuttamaan meidän yhteisen matkan alkua ja luomaan haluttua herkkää tunnelmaa.

Lisäksi halusimme osaksi luterilaista vihkimistä yhden kappaleen, jonka ystäväni soitti kitaralla. Jo vuosia sitten kuulin hänen harjoittelevan tätä biisiä tuttunsa häihin ja jo silloin mietin, että jos voin yhtään vaikuttaa, tämä soi myös meidän häissämme. Ja niin onnellisesti kävikin, että ystäväni tuli häihimme esittämään Egotripin Mestaripiirroksen mies ja kitara -versiona ja se oli ihan todella kaunista!

Vielä ennen poistumismusiikkia saimme nauttia ortodoksiseen kaavaan kuuluvasta musiikista, sillä olimme pyytäneet paikalle kuoron, jotka lauloivat ihan todella kauniisti! Ortodoksisessa vihkikaavassa papin ja kuoron vuorolaulua on paljon ja sitä kelpasi kuunnella. Sitten loppuun vielä ystäväni palasi kitaran kanssa eteen ja soitti Paula Vesalan versiota mukailevan kappaleen Miten ja Miksi ja kertosäkeen alkaessa me lähdemme tuoreena avioparina johdattamaan kirkkojoukkoa ulos seuraavien sanojen saattelemana:

"Kun kanssas lähden, tiedät sen,

taakseni kääntyisi en koskaan.

Pois surut pyyhi menneisyyden,

kun huominen Sinä oot."

Ruokailu

Sitten siirryttiinkin vähitellen kohti juhlapaikkaa, jossa olimme päätyneet laittamaan taustamusiikkia ruokailun ajaksi, sillä juhlapaikassamme oli tähän sopiva äänentoisto. Tämä oli tosi hyvä valinta, sillä vieraat huomasivat tämän ja kehuivat sitä! Lisäksi kenenkään ei tarvinnut tulla tyhjään tilaan, vaan heitä vastassa oli heti hento musiikki luomassa oikeaa tunnelmaa. Minä olen rakkauslaulufiilistelijä ja käytinkin jonkin verran aikaa siihen, että kokosin listaksi kaikki minusta ihanimmat hitaat rakkauslaulut, jotka sitten soivat hiljaa koko ruokailun ajan aina iltaan saakka, toki ohjelmien ajaksi musiikki aina taukosi. Suurin osa kappaleista oli englanniksi ja osa akustisia ja tämä toimi hyvin, sillä ne jäivät hyvin taustalle. Tärkeää on myös muistaa, että taustamusiikki todella jää taustalle, se ei siis saa olla liian kovalla. Yksi minun ihan lemppareista oli tämä kappale (Matt Johnson/Westlife - Beautiful in White), jota salaan kuuntelen vieläkin aika usein ja fiilistelen häitä<3 Samankaltaista genreä oli muukin taustamusiikkimme.

Musiikkiesitykset

Minulla on monia lahjakkaita ystäviä, joiden taidonnäytteitä saimme kuulla osana hääohjelmaa. Näistä osa oli musiikkia ja saimmekin kuulla saksofonilla vähän klassista musiikkia sekä version Elton Johnin kappaleesta Can you feel the love tonight. Lisäksi jo kirkossa soittanut ystäväni soitti vielä kaksi kitarakappaletta juhlassa, jotka olivat meidän biisi, eli Juha Tapion TSNTH, sekä Oasiksen Wonderwall, jotka toimii niin hyvin kitaracovereina!

Tanssimusiikki

Kuten perinteisiin kuuluu, vauhdistui meidänkin musiikkimme iltaa kohti. Viimeisenä "ohjelmanumerona" pidimme häävalssin, jonka jälkeen tanssittiin kolme yleisövalssia ja pari nelijakoista kappaletta. Häävalssista kerron vielä erillisessä päivityksessä, mutta muiksi valsseiksi valikoituivat ihana Cristina Perryn A Thousand Years, jonka tanssin yhdessä Mikon kanssa ja vanhempamme tanssivat yhdessä kanssamme. Mukaan tuli tässä kappaleen edetessä myös kaasot ja bestmanit. Seuraavan yleisövalssin tanssin isäni kanssa, Mikko äitinsä kanssa, ja nyt saatiin paljon jo muitakin vieraita lattialle. Täksi valssiksi valitsimme Janne Raappanan Kaksi onnellista. Kolmanneksi valssiksi valikoitui Anna Puun Kolme vuodenaikaa, jonka sain tanssia appiukkoni kanssa. Halusimme valsseiksi vähän uudempaa musiikkia, siksi siis nämä valinnat, mutta kuitenkin sellaisia, joita on helppo valssata ihan perinteisesti.

Sitten oli vielä vuorossa kaksi nelijakoista kappaletta, joiksi valitsimme perinteisesti Paratiisin, en enää muista kenen versiona, mutta se oli joka tapauksessa hitti :) Toisena kappaleena oli Mamban tyttö tuollainen ja vieraat näyttivät viihtyvän tanssilattialla.

Iltabileet

Sitten olikin vuorossa iltabileet, joita varten olimme koonneet valmiin Spofylistan, josta sitten vieraat kävivät vapaasti myös vaihtelemassa kappaleita oman mielen mukaan ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Oli huippua huomata, miten eri sukupolvet bilettivät sulassa sovussa milloin Antti Tuiskua ja milloin Tinakentätyttöä:) Haaveilin ennen häitä dj:stä, mutta se jäi hinnan vuoksi meidän juhlasta, mutta onnekseni se ei haitannut ollenkaan, sillä Spotify toimi ihan tosi hyvin, kiitos muutaman bilevalon ja isojen kajareiden, jotka vuokrattiin erikseen. Ja voi sitä ihanuuden tunnetta, kun sai tanssia ilman kenkiä pelkäämättä lasinsiruja, musiikki ei ollut liian kovalla ja tilaa oli juuri sopivasti isoillekin muuveille:) Niin ja terassillakin musiikki raikui yöhön saakka jamittelun merkeissä, sillä ystäväni soitti siellä kitaraa ja lauloi pienen vierasporukan kanssa kaikkea, mitä mieleen vain juolahti.

Kokonaisuutena tämä musiikkikattaus toimi meidän häissämme tosi hyvin ja sen etukäteissuunnittelu kannatti, kertoohan musiikki usein tosi paljon! Itselleni oli ihan todella hankalaa löytää jotain vähän erilaisia, mutta kuitenkin perinteisellä tavalla tanssittaviksi sopivia kappaleita, häihimme. Ehkäpä tästä koonnisti on jollekin tulevalle morsiamelle hyötyä oman häämusiikin pohdinnoissa :)

Häämatka osa 2 - Tahitin saaret

USA:n vauhdikkaiden päivien jälkeen suuntasimme vihdoin kohti sitä meidän päähääkohdetta, Tahitin saaria! Ensimmäinen kohteemme oli Tahitin pääsaari ja siellä Papetee. Tällä saarella asuu 80% kaikista yli 100 saaresta. Koneen laskeuduttua Tahitille vastaan hönkäisi tuulahdus lämmintä ilmaa ja aulasta kuului paikallista laulua ja rummunsoittoa. Nopeasti saimme tavaramme, jonka jälkeen löysimme heti matkanjärjestäjämme Maramaran edustajat, saimme seppeleet kaulaan, kaikki Tahitin saaren voucherit (hotellit, ruokailut, välikyydit) ja ei muuta kuin hotellille. Olimme ostaneet kaikki välisiirtymät hotelleille valmiiksi ja se todella kannatti, sillä ei tarvinnut enää tässä vaiheessa jonottaa ja miettiä hintoja. Alle viidessä minuutissa olimme ensimmäisen hotellimme Intercontinental Tahitia Spa & Resort pihassa ja pian jo buukkauduimme huoneeseemme. 

Tässä hotellissa valitsimme huoneeksemme hotellirakennuksen huoneen merinäköalalla ja maisema huoneestamme olikin mahtava - näimme  altaat, meren ja horisontissa siintävän Moorean saaren. Viivyimme täällä kolme yötä ja näiden päivien aikana nautimme hotellin "uima-altaasta", joka oli yhteydessä mereen ja siinä oli siis paljon koraalia ja pikkukaloja - wau!! Tässä saatiin vähän totutella snorklailuun ja väreihin. Niin ja saimme häämatkaetuna ensimmäisenä kokonaisena päivänä huoneeseen shampanjaa, tuntui mukavalta, kun vähän muistettiin. Täällä riitti sopivasti katseltavaa, sillä hotellin pihassa oli kalalammen/uima-altaan lisäksi mm. pieni lampi, jossa ui kilpikonnia, sillalta pystyi näkemään meressä uivia haita ja rapuja, oli riippumattoa ja paljon kaunista katseltavaa. Yhtenä päivänä kävimme myös lähikeskustassa paikallisilla markkinoilla :) Aamupalata ja hedelmät olivat todella herkullisia, mutta kalaruokia ei ihan osattu syödä, sillä täällä oli tapana jättää vähintäänkin sisus raaksi. No, onneksi meidän puolihoidolla sai valita myös a la carten :D

Seuraavaksi matka jatkui Moorean saarelle, Sofitel Moorea la Ora Beach Resortiin. Siirtymä Moorealle tapahtui puolen tunnin vedematkalla, josta nautimme kannella hiukset hulmuten ja häkeltelimme lähetyviä vuoria. Nyt siirryimme jo vähän lähemmäs vettä, silllä huoneemme oli rantabungalow, ihan oma mökki siis rannalla :) Hotellissa oli myös tosi hyvä palvelu, sillä heti sisään tullessamme meidät ohjattiin istumaan tervetulojuoman kera. ei siis tarvinnut seistä jonossa, vaan tähän penkeille tuotiin aina infoa ja tultiin kertomaan huoneesta. Tässä vähän maisemaa tämän huoneen terassilta.

Ihan reunassa näkyy meidän bungalowi.

Moorea on tunnettu Tahitin saarten parhaista snorklausvesistä ja neljä yötä täällä käytimmekin sekä snorkaten hotellin rannassa että retkillä. Rannassa näkyi hyvin väriä ja ihan hurjan hauska kokemus oli "vedenalainen skootteri", eli mentiin Mikon ja oppaan kanssa veneellä kauemmas riutalle, saatiin pienet moottorit käsiin ja sitten vaan vahdilla eteenpäin koko naaman peittävä snorkkeli suojana :D Siellä tunti kierreltiin, katseltiin koko riuttaa oppaan perässä ja nautittiin, ainutlaatuinen kokemus! Kävimme myös yhdellä retkellä, jossa bongattiin valaita! Matkalla pysädyimme uimaan haiden ja jättirauskujen seassa ja sitten bongattiin pitkään valaita, kunnes vihdoin näkyi vesisuihku ja sitten pyrtö! Sitten vaan valaan perään täyttä häyryä ja nähtiin pari hyppyä ihan läheltä, kunnes oli aika hypätä snorkkelit päässä veteen. Oli yksi reissun hienoimpia hetkiä painaa snorkkeli veden alle ja nähdä, kuin valas kelluu muutaman metrin päässä!!! Ryhävalaat tulevat juuri tälle seudulle tähän aikaan vuodesta synnyttämään, joten kävi tuuria että ne olivat siellä juuri samaan aikaan. Muuten nautittiin täällä ruuasta ja auringosta sekä luonnosta yhden retken kautta, jossa katseltiin safarimaisesti pienellä poppoolla saaren kohokohtia. Tähän kuului mm. vuoria ja ananasviljelmiä sekä vaniljatila. Tämä hotelli tarjosi häämatkalaisille myöskin shampanjaa sekä naiselle kauniin huivin ja miehelle t-paidan :) Ja lähtiessä jokainen sai simpukkakaupakorun, tosin myöhemmin huomattiin, että näitä saikin kaikista hotelleista täältä.

Sitten olikin aika lähteä kohti Bora Boraa, viimeistä kohdettamme kolmeksi yöksi. Menimme sisäisellä lennolla, joka lensi ensin parisenkymmentä minuuttia Huahinen saarelle, jätti osan matkustajista ja otti vähän lisää, ja sitten samanmoinen aika Bora Boralle, tosi kätevää :) Maisemat oli aika huimat sekä ikkunasta, että laskeutuessa, sillä täällä todella oli turkoosia vettä ihan vielä erilailla kuin muilla saarilla! Meitä oli vastassa Hilton Nui Resort Bora Boran henkilökuntaa ja nopeasti jo hyppäsimmekin veneeseen, jolla vain meidät kaksi kyydittiin noin varttitunnin päähän Hiltonin omalle saarelle. Oli epärealistinen tunne, kun Hiltonin vesibungalowit tulivat näkyviin ja tajuttiin, että me mennään oikeasti tänne! Täällä vain meidät otettiin vastaan ja palvelu oli todella hyvää! Saimme jättää laukut hetkeksi respaan ja lähteä tutustumaan alueeseen hetkeksi ennen huoneiden valmistumista ja sitten istahdimme golf-kärryn kyytiin ja meidän vietiin meidän omalle vesibungalowilla, joka oli ihan huikea nousevine/laskevini telkkareineen, isoine pyöreine ammeineen sekä auringonottoverkkoineen!!!

Tämä hotelli oli jotain niin huikeaa<3 Kolme yötä Hiltonissa päätimme keskittyä nauttimiseen seudusta ja tästä bungalowista, joten hyvän ruuan ohella snorklasimme paljon etenkin omasta bungalowistamme, ruokimme värikkäitä pikkukaloja, makoilimme yhdessä auringossa, joimme talon tarjoamaa shampanjaa macaronsien kera ja kävin minä spassakin päähieronnassa :) Oli ihana lopettaa loma fiilistellen, rauhoittuen ja rentoutuen yhdessä sekä nauttien vielä tästä vedenalaisen elämän väristä sekä häämatkan luksuksesta. Otimme tällä maisemalla myös häämatkakuvia vähän paremmissa vaatteissa. Niistä sitten myöhemmin lisää, kunhan siirretään ne kamerasta, mutta voin sanoa, että kannatti! Hiltonissa oli mukavan rauhallista, sillä hotelli oli menossa syyskuun alussa remonttiin. Saatiin siis ainutlaatuista rauhaa ja todela hyvää palvelua!

Tässä tiivistettynä meidän kymmenen yötä Tahitin saarilla, voin ehdottomasti suositella kaikille vedenalaisesta elämästä pitäville ja ainutlaatuista lomaa hakeville<3 Paluumatkalla yövyimme vielä vaihtoyäön Intercontinentalissa, kävimme moikkaamassa kaloja ja kilppareita ja sitten alkoikin kotimatka täynnä ihania muistoja :)

Häämatka osa 1 - elämyksiä USAssa

Täällä taas! Palasimme viikonloppuna reilun parin viikon häämatkaltamme ja muutaman päivän aikaerosta toipumisen jälkeen olen taas täydessä terässä kirjoittelemassa tänne teille hääjutuista :) Matkustaminen on ihanaa, mutta olen sen verran koti-ihminen, että minusta on aina myös ihanaa tulla takaisin kotiin ja sitten muistella näitä kokemuksia:) Ja mikäs sen parempi päivä palata tänne blogin äärelle kuin häiden kuukausipäivä, niin se aika rouvana vain vierahtää<3

Ajattelin kertoa häämatkastamme parissa osassa, jottei tule ihan megapäivitystä. Aloimme suunnittelemaan häämatkaamme vuosi sitten, sillä tiesimme, että kaukokohteissa tulee olla ajoissa liikkeellä, jotta lennot saa mahdollisimman halvalla. Meillä oli toiveissa suunnata Tahitin saarille ja päätimme, että pyydämme tarjouksia matkanjärjestäjiltä, jotta meidän ei tarvitsisi häämatkalla stressata mahdollisista lentojen myöhästymisistä jne. Halusimme päästä tällä kertaa helpolla ja se osoittautui tosi hyväksi valinnaksi! Kilpailutimme monia toimistoja ja saimme todella hyviä vinkkejä. Juuri näiden matkatoimistojen ansiosta keksimme myös aloittaa lomamma Amerikkassa, Los Angelesissa, ja tästä aionkin kertoa teille ihan ekana. Samalla lomamme suunnitelmat muuttuivat niin, että päätimme viettää aikaa useammalla saarella ja varasimme etukäteen kaikki välikyydit lentokenttäkuljetuksineen, mikä teki matkanteosta ihanan helppoa. Lisäksi ensimmäinen erä, suurin osa matkasta, maksettin jo silloin, toinen erä heinäkuussa, joten kun matka koitti, ei rahaa tarvinnut enää miettiä, tietty tekemisiä varten varattiin jonkin verran käyttövaraa mukaan.

Nyt kuitenkin lomamme ensihetkiin. Lähdimme perjantai-aamuna Helsingistä Air Francen lennolla (Finnair operoi Suomivälin) Pariisiin, josta matkamme jatkui parin tunnin vaidon jälkeen Los Angelesiin. Olimme paikallista aikaa perillä iltapäivällä, mikä oli tosi hyvä, sillä ehdimme vähän katsella ympärillemme ja mennä ajoissa nukkumaan. Näissä pitkänmatkan koneissahan on omat näytöt, joista voi katsoa leffoja, lennon tietoja tai pelailla, koneessa saa nukkua peiton alla, naposteltavaa ja juomaa saa koko ajan ja lämmintä ruokaakin parikertaa, joten aika menee kymmenenkin tunnin lennolla aika nopeasti. Olimme vuokranneet Losista auton, mikä oli Mikolle ehkä parasta ikinä, ja suuntasimmekin lentokentän autovuokraamoon heti tavaroiden saamisen jälkeen. Sekin oli maksettu valmiiksi, maksoimme nyt vain navigaattorin (kannatti ehdottomasti ottaa) ja sitten saimme valita tietyn ryhmän autoista meille sopivimman. Otimme valkoisen Chevrolet Camaron, joka oli sopivasti jäljellä. Sitten vain laukut kyytiin ja kohti hotellia urheiluautolla!!

Voitte kuvitella, miten onnellinen mieheni oli<3 Yövyömme Losissa hyvin arkisessa Best Western Plus South Bay -hotellissa, jonne puodotimme tavarat ja sitten piti päästä vielä illan päälle vähän ajelemaan, joten suuntasimme läheiselle Manhattan Beachille vähän fiilistelemään ja sitten pikapikaa unten maille. Ensimmäinen varsinainen päivämme USAssa suuntasi Hollywoodiin ja aamulla ajoimme ensimmäisenä bongaamaan Hollywood-tekstiä! Siitä sai tunteen, että me todella ollaan täällä. Se ei ollut ihan helppoa, sillä navigaattori ohjasi meidät aluksi aika kauas, mutta vähän sumplittua ja omia reittejä kehittelemällä pääsimme pariin paikkaan hyville kuvausetäisyyksille. Ja tulipahan samalla vähän ajeltua.

Siitä matkamme jatkui Universal Studiosille, jossa ostimme tavalliset sisäänpääsyliput, vaikka olimme lukeneet etukäteen, että jonot ovat kovat. Niin ja muutenkin idea mennä tänne heräsi ihan vasta pari päivää ennen lähtöä. Ei kuitenkaan haluttu maksaa näistä lipuista maltaita, joten ostettiin peruslippu ja koska oltiin henkisesti vamistauduttu jonoihin, ei jonotus haitannut. Paikka oli ihan tosi iso ja täynnä kaikkea huimaa! Menimme ensimmäisenä bussikierrokselle, jossa kierreltiin kulisseista ja nähtiin mm. Fast and furious autoja, New York -kulisseja sekä muutamia erikoistehosteita, kuten metroaseman romahtaminen ja kylän tulviminen - wau.

Sitten kierreltiinkin muissa aktiviteeteissa, kuten Minions-talossa ja Harry Potter-kylässä, jossa oli ihan huikeaa päästä maistamaan kermakaljaa ja kiertämään linnassa. Linnan kierros loppui 3D-vuoristorataan, joka oli aivan huima! Moniin aktiviteetteihin kuului täällä 3D-elämyksiä ja paljon oli kyllä kaikkeen panostettu. Kalliista hinnasta huolimatta tämä oli ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka ja nautimme hetkistä täysin siemauksi kuuman auringon alla.

Kello oli jo reilusti iltapäivän puolella, kun jakoimme matkaa kohti Hollywoodin sydäntä, Walk of Famesia, jossa bongasimme tähtilaattoja ja näpsittiin kuvia hahmoista. Huh tätä väenpaljoutta! Poikettiin myös Hard Rock Cafessa nappaamassa pinssi mukaan ja sitten ajettiin Bevery Hillsin luksustalojen bongailun kautta hotellille väsyneitä, mutta innokkaina kaikista elämyksistä.

Toinen kokonainen USA päivämme suuntasi etelään, jossa ensimmäinen kohteemme oli Disneyland. Jälleen olimme keskellä amerikkalaislaumoja ja valtavia materiamääriä, mutta pitäähän tämä kaikki kokea, kun täällä kerta on:) Täällä kiertelimme ihaillen satulinnaa, hahmoja sekä erilaisia aktiviteettejä, joista erityisesti Pirates of the Carribbean jäi mieleen. Ulkoapäin tämä näytti tavalliselta huvilalta, mutta sisälle mennessä avautui aivan valtava maanalle rakennettu luola oikean kokoisine laivoineen, jossa kiertelimme veneessä istuen! Aivan mahtavaa! Kävimme myös sukellusveneessä Nemomaailmassa :)

Disneylandista matkamme jatkui katto auki ajaen Anaheimiin, Selanne Steat Tavernaan, jonne olimme hyvissä ajoin varanneet pöydän. Vaihdoimmekin ennen sinne menoa vähän paremmat vaatteet päälle ja saimme nauttia todella hyvästä palvelusta, suussasulavista pihveistä lisukkeineen ja ennen kaikkea ikimuistoisesta elämyksestä, joka huipentui siihen, että Mikko sai käyttää kaulassa Teemu Selänteen viimeistä Olympia-mitalia. Voitte kuvitella, miten mies oli loppuillan pelkkää hymyä:)

Kolmas aamumme USAssa alkoi hotellin aamiaisella, johon kuului joka aamu pari nakkia, munakasta, paahtoleipä ja pieni hedelmäkuppi :D Oli siis ihan riittämiin syödä tätä vain kolme aamua. Kävimme vielä vähän ajelemassa Hollywoodissa ennen kuin lähdimme kohti lentokenttää ja aivan uusia maisemia. Kokonaisuutena voin sanoa tästä meidän häämatkamme ensimmäisestä osasta sen, että tämä pysähdyn USAssa ehdottomasti kannatti! Hotelli oli ehkä vähän liiankin perus, mutta koska emme olleet siellä kuin yöt, se meni hyvin. Kaikki muu olikin ihan huippua urheiluautoineen sekä kokemuksineen ja jo tässä vaiheessa tuntui, että ollaanhan me oltu jo pitkään matkalla. Tämä sopi hyvin myös loman alkuun, sillä tästä eteenpäin olikin luvassa paljon rennompaa oloa. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.